Koulun alku ahdistaa minua, koska luulin että olisin laihtunut sitä ennen mutta ei. Samalainen pullero vieläkin olen. On siinä hyvääkin, että arki alkaa. Saa jätettyä aterioita väliin ja kun on kokoajan tekemistä ei edes tee mieli syödä. Jotain muutosta pitää saada aikaan, koska tunnen itseni vanhapiiaksi tai siis sitähän minä olen... Kun olin katsomassa musikaalia peacok-teatterissa, kävelimme ajankuluksi Linnanmäen peilipolkua. Sielä oli yksi peili, jonka olisin halunnut viedä mukanani. Se teki vartalosta täydellisen. Jalat oli siinä ohuet ja pitkät. Silloin tunsin itseni jopa kauniiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti